Torstaina 22. kesäkuuta 2017, klo 12.00, Seminaarinmäki, Vanha juhlasali, S212
Imre Lahdelman musiikkitieteen väitöskirjan ”At the Interface Between Sensation and Emotion: Perceived Qualities of Single Chords” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Elvira Brattico (Aarhus University) ja kustoksena professori Jaakko Erkkilä (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.
Musiikin harmonian, eli yhtä aikaa soivien erikorkuisten äänien välittämät tunnemerkitykset ovat huomattavasti monimutkaisempia, kuin pelkkä yksinkertaistava kahtiajako iloiseen duuriin ja surulliseen molliin, selviää Imre Lahdelman väitöstutkimuksesta. Eri sointutyyppien välillä on huomattavia eroja niihin liitetyissä tunnemerkityksissä.
– Kuulijat havaitsevat tietyissä soinnuissa monimutkaisiakin tunnemerkityksiä, kuten esimerkiksi nostalgiaa ja kaihoa, Lahdelma kertoo.
Lahdelman väitöstutkimuksessa selvitettiin, millaisia tunnemerkityksiä yksittäiset soinnut välittävät kuulijoille. Kuulijat arvioivat sointuja sen mukaan, saivatko ne aikaan esimerkiksi iloisuuden, surullisuuden vai jännittyneisyyden tunteita. Heitä pyydettiin myös arvioimaan, miten paljon he soinnuista pitivät.
Miedot riitasoinnit ykkössuosikkeja
Kaikista pidetyimmät soinnut olivat tutkimuksen mukaan yllättäen miedosti riitasointisia, eli musiikin teorian mukaan dissonoivia – toisin sanoen sointuja, jotka ovat hieman karhean ja jännitteisen kuuloisia.
– Musiikillinen oppineisuus tai musiikkimaku eivät vaikuttaneet tuloksiin. Miedosti riitasointiset soinnut olivat sekä muusikoiden että ”ei-muusikoiden” suosikkeja.
Musiikin teoriassa konsonanssin eli tasasointisuuden ja miellyttävyyden välille laitetaan usein automaattinen yhtäläisyysmerkki. Lahdelman mukaan tämä suhde ei välttämättä ole näin yksiselitteinen.
– Yllättävä tulos sointujen riitasoinnista haastaa miettimään uusia selitysmalleja sointujen miellyttävyydelle.
Musiikki auttaa käsittelemään tunteita
Tulosten perusteella musiikissa saattaa olla sisäsyntyisesti nostalgisia mielleyhtymiä, eli musiikki voi laukaista muistoja, vaikkei se olisi kuulijalleen ennestään tuttua.
– Tähän kiehtovaan ilmiöön on joitakin viitteitä myös aiemmissa tutkimuksissa, mutta tätä vaikutusta ei ole aiemmin vielä yhdistetty mihinkään tiettyyn musiikilliseen tekijään, kuten tässä tapauksessa harmoniaan.
Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön esimerkiksi musiikkiterapiassa ja emootiotutkimuksessa. Tulosten avulla voidaan myös säveltää terapiatarkoitukseen sellaista musiikkia, joka auttaa tehokkaasti käsittelemään muistoja ja niihin liittyviä tunteita.
– Tulokset voivat osaltaan olla myös askel kohti aivoissa syntyvien monimutkaisten tunnemerkitysten ymmärrystä, Lahdelma tiivistää.
Lisätietoja
Imre Lahdelma, imre.lahdelma@jyu.fi, puh. 050 910 5389
Viestintäharjoittelija Anni Laine, anni.l.k.laine@jyu.fi, puh. 040 805 4483
Imre Lahdelma valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän Normaalikoulun lukiosta vuonna 2003. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistolta vuonna 2011 pääaineenaan musiikkitiede. Vuonna 2012 hän aloitti jatko-opinnot Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella (nyk. musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos) pääohjaajanaan professori Tuomas Eerola. Lahdelma tutkii sointujen välittämiä tunnemerkityksiä sekä niiden psykoakustista havainnointia.
Työ on saanut rahallista tukeaSuomen Kulttuurirahastolta (2014) ja Jyväskylän yliopistolta. Lahdelma sai vuonna 2015 Fulbright-stipendin, kohdeyliopistona University of Washington.
Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities (313), Jyväskylä 2017, ISSN 1459-4323 (nid.), ISSN 1459-4331 (PDF), ISBN 978-951-39-7066-6 (nid.), ISBN 978-951-39-7067-3 (PDF). Luettavissa JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7067-3